Huomenna sunnuntaina 10.1. joensuulaista jalkapalloväkeä pyydetään todistamaan paikallisottelua JoPS-JIPPO Areenalla klo 12.00. Kyseessä on Suomen Cup ottelu ja palkintona paikka seuraavalle kierrokselle. JIPPO tosin lähtee ennakkosuosikkina otteluun, onhan se sentään pelannut Suomen Cup:ssa jo useamman kerran aina lähes päätöskierroksille saakka.

Puntteja on tosin tasoittanut JIPPO:n vajoaminen samalle tasolle JoPS:n kanssa. Molemmat joukkueet ovat vaihtaneet valmentajaa ja edessä on huikea ottelu. JoPS:n valmentaja Juha Paavilaisen mukaan JoPS:lla on erinomainen runko jo nyt kasassa ja se lähtee pelaamaan rehellisesti, kovaa ja voitto mielessä ottelua. Lisäksi valmentaja toivoo, että näin hieno startti tammikuun alkuun toisi paljon yleisöä ja puhuttaisi futisyleisöä vieläkin enemmän.
 
JoPS:n riveissä pelaa useampi pelaaja, joka on edustanut myös JIPPO:a. Juuri tämä asia antaa yleisölle paljon enemmän kuin aivan tavallinen futismatsi. Muistamme hyvin paikallisottelut JIPPO:n edeltäjien välillä. Tunnetta oli mukana ja vauhtia. Toivotaan, että ottelusta tulisi samanlainen ja katsojat nauttisivat näkemästään.

JoPS:n riveissäkin pelaa pelaajia, jotkaeivät ole vielä sopimusta tehneet tästä kaudesta. Uusimpana sopimuspelaajana JoPS esittelee Mikko Alamäen, joka edusti Kakkosen Kultsua viime kaudella. Myös kokenut Jarno Ruisniemi pelaa JoPS:n riveissä huomenna. Otteluisäntänä toimii K Market Reijola. Ottelussa palvelee JoPS:n kioski. Tervetuloa!

Koko joensuulaista futisväkeä on puhututtanut kaupungin jalkapalloilun vajoaminen ns alasarjoihin. Ne, jotka tekevät töitä ja harjoittelevat futiksen eteen intohimoisesti osannevat katsoa asioiden taakse. Näin ei kuitenkaan ole syytä tehdä, vaan oikea paikka on peili. Jotain ontodellakin tehty jo vuosia puuhastellen, ettei Joensuun kokoisessa kaupungissa pelata ylempänä. Se ei ole välttämättä huonosti tehty juniorityö tai huonot talviharjoitusolosuhteet. Jokainen nostaa helposti syyksi talouden ja se onkin varmasti kaiken toiminnan lähtökohta. Joku nostaa syyksi yhteistyön puutteen.. no, helppo vastata tähänkin? JoPS ja JIPPO ja SC Riverball ovat tehneet yhteistyötä toisiensa kanssa, myös LehPa, Yllätyksestä puhumattakaan.. Kaikki haluavat samaa: alueen futispitää nostaa ylemmäs.. Suomalainen tapa on helppo.. osoitellaan sormella ja nauretaan yli lajirajojen tätä puuhastelua. Hyvin harva haluaa oikeasti alkaa keskustella; kuinka tästä eteenpäin, mitä voisimmemuuttaa toiminnoissa, jotta katastrofaalinen tila saadaan paranemaan.. JoPS on valmiina talkoisiin, vaikka kentällä onkin mitä suurin vastakkainasettelu.

JoPS haluaa olla mukana sen ohuen futiskulttuurin luomisessa yhä paksummaksi. JoPS täyttää 90 vuotta kolmen vuoden kuluttua ja haluaa nostaa kokeneita ja persoonallisia entisiä pelaajia esille ja haluaa aloittaa ns legendojen esittelyn yhdestä valovoimaisimmista pelaajista ikinä. Legenda numero 1 on Raino Harinen, joka kertoo tässä alla oman uransa vaiheita:

Muistanyhä ensimmäisen seuran jalkapallotapahtuman jossa olin mukana. Olinvarmaankin 5 - vuotias, ja Santaharjun Tuomo ohjasi jotakinpikkunappuloiden JoPS - porukkaa, johon menin mukaan. Muistan jopa sen,että paitojen väri oli oranssi ja shortsit olivat siniset. Minunmukanaoloni taisi sillä erää jäädä siihen yhteen kertaan. Paikka on yhäolemassa, se oli Koivuniemen hiekkakenttä. Ehkä seuraavanana vuonna isävei minut Karpalon junnuihin, muistan saaneeni Karpalo - tarran.Pelattiin jotakin kaupungin nappulaliigaa eri kentillä, me taisimme ollaehkä epäloogisesti Karpalo - Everton (Punaiset ja siniset, mutta siihenaikaan molemmat Merseysiden jengit olivat huippuja), ja Huhtalan Jammutuomitsi meidän peliä. Läpiajosta zippasin yli maalivahdin hetiensimmäisen matsin alkuminuuteilla, se taisi myöhemminkin ollabravuureja.. Muistelen että olisin ollut porukan nuorin, siellä oli parivuotta vanhempiakin kavereita. Karpalosta mieleen muistuu myösbrittivahvistus Chris Dibble, joka pummasi minulta salmiakkipurkkaa kunkatselin treenejä maalin takana, sekä muistan myös vuoden 84 huhtikuun,kun hallitseva Suomen mestari HJK kävi pelaamassa Louhelan mutavellissämatsin. Karpalo teki maalinkin, isä pelasi. Matsi päättyi ehkä 1-4.

Kouluntoiselle luokalle muutimme isäni ja pikkusiskon kanssa Hankoon. PelasinHangö IK:ssa Meillä oli ikäluokassamme kova joukkue, saavutimme kaksikertaa SM - pronssia. Hangossa pelatussa turnauksessa lauoinpronssiottelussa voittomaalin OTP:n verkkoon. Joukkuekaveri FredrikNordback teki myöhemmin ammattilaisuran Örebrossa. Kuitenkinulkopaikkakuntalaisena en viihtynyt Hangossa kuin kuutisen vuotta. Kesätovat kauniita, mutta talvet kammottavia.

Palasinysiluokalle Joensuuhun, ja pelasin JiiPeessä B - junioreidenykkösdivisioonaa. Tero Turunen oli joukkueessa sielunveljenä, ja muitajoukkuekavereita olivat muun muassa Piipposen Tommi, Laineen Elvis,Immosen Jani-Petteri, Jolkkosen Juri, Kuskelinin Toni.. RautopuronJuhani valmensi. Lätkän ihmevuotena 95 kolmosessa pelasi nykyisen kolmenjengin sijaan kaksi joensuulaista joukkuetta, eli JiiPee ja JoPT. MeninJoPT:in mukaan, Pasi Karjalainen valmensi. Kauden avauksen Toivalassaseurasin penkiltä kipeänä, mutta heti seuraavassa matsissa JiiPeetävastaan Louhelassa olin mukana. Onnistuin maalinteossa, nilkkapotkutakanurkkaan pilkun kohdilta, ja peli kaventui 2-1:een. Lopulta JiiPeepoimi pisteet luvuin 4-1. Kevätkaudella JoPT:issa tein viisi maalia, jasen jälkeen lähdin futiskielikurssille Brightoniin, käytiinPariisissakin. Palattuani siirryin Itälän Ollin kanssa loppukaudeksiJiiPee:hen. Meillä oli vielä loppukaudella saumat yltää sarjanousuun,mutta juuan reissu oli tyly, tuli takkiin 3-0 ja se vesitti toiveet.JuPS nousi, Hyttisen Maki varmaan paukutti maaleja..

Seuraavanavuonna nykyinen JIPPO - Valmentaja Jouni Lehtimäki houkutteli KultsuunJoutsenoon ykköseen, jossa hän itsekin pelasi Forssin Petrin, KoposenKaitsun ja molari Pynnösen Antin kanssa joensuulaisina. Pelasin kahdessapelissä, kauden avaus Ponnistusta vastaan tekonurtsilla stadissapäättyi maalittomana. Annoin lopussa keskialueella kantapäälläharhasyötön, jonka seurauksena ponnareiden jätkä pääsi puolittain läpi.Muistan vielä Olli Halmeen punaisen naaman sentin päässa omastanitilanteen jälkeen " Raino s------a, ei mitään v---n kikkoja nyt".Onneksi veti sivuverkkoon. Ite oisin siitä tehny. Seuraavassa pelissäJousenon hiekalla oli vastassa Hangö IK(!). Peli päättyi 0-0.

Keskenkauden siirryin Myllykoskelle, jonka edustusta valmensi Harri Kampman.Pelasin A - junnuissa, joukkuekavereita olivat muun muassa JukkaLindström, Jani Uotinen ja Miikka Multaharju. Juha- Pekka Ruokonenvalmensi. Syksyllä Liverpoolin edustus saapui Saviniemeen pelaamaan UEFA- cupia, näin Patrik Bergerin lähikaupassa ostamassa pepsiä. Mieleenjäi hyvin simppelit kuviot brittien harjoituksissa, vain keskityksiä javetoja. Futis on yksinkertainen peli loppujen lopuksi.. Seuraavanavuonna pelasin yhä A - junnujen SM - sarjaa treenaten silti joedustuksen mukana. Joukkuetta valmensi Timo Liekoski, joka toimi USA:nmaajoukkueessa MM - kisoissakin aiemmin Bora Milutinovicin apurina.Kovaa treeniä, kahdesti päivässä. Illat vielä istuin koulun penkilläKouvolan iltalukiossa. A - junnuissa meni hyvin, maaleja tuli. TPSkaatui Saviniemessä 3-1. Tein kaksi maalia, vaikka meinasin nukkuapommiin.

Seuraavana vuonna Juha Malinen tuli valmentamaan.Jatkoin pelaamista A-  nuorissa. Kesällä alkoi intti (älyvapaatatouhua). Kun pääsin ensimmäiselle lomalleni, Malinen sanoi että nyt onmiehiä lasaretissa, olet mukana HAKA - pelissä. 85 minuutillaheinäkuussa 1998 tein liigadebyyttini. Muistan vielä Malisen ohjeet:"maalintekoon, aikaa viisi minuuttia", ja sen, että jännitti pirusti.Pääsin kuitenkin heti palloon ja onnistuinkin ihan hyvin, ei tullutharhasyöttöjä. Oli vetopaikkakin, mutta lähti löysä laukaus. FT 0-0.Seuraavalla viikolla anoin armeijasta lomaa kun miespula jatkui. Pitilähteä Vaasaan. VPS oli kova joukkue, buumi oli päällä, muun muassaVille Priha ja Jyrki Huhtamäki pelasivat raitapaidoissa. Matsissa oliyli 4000 katsojaa, vaikka se televisioitiin filmnetille (vai mikä sesiihen aikaan oli). VPS johti 82 minuutilla 3-2, ja pääsin KautosenTommin tullessa vaihtoon kärkeen. Muistan pelin loppuhetket, kun UotisenJani pyöri pallon kanssa rangaistusalueella kolmen vepsun pelaajanympäröimänä. Huusin "syötä!" suoraa kurkkua, olin ihan vapaanatakatolpalla. Mutta taikuri yritti pyörittää itse vastustajat solmuun jamenetti. Liigassa maalitili jäi avaamatta. Palasimme Vaasasta yhdenaikaan yöllä, ja seuraavana aamuna oli armeijassa ammunnat radalla. Einapannut lähteä aamuseiskalta silmät ristissä ampumaan. Lopulta lauointahallaan kaikki sarjana hiekkapenkkaan taulujen taakse ettei tarvitsisiampua. Joku isompi herra suuttui minulle ja poltti harjoitusvapaat. Eitarvinnut enää liigassa pelata..

Seuraavaksi kaudeksipalasin JiiPee:hen, joukkue oli noussut kolmosesta. Jari Hyvärinenvalmensi. Vaikka meillä oli talvella surkeat treeniolosuhteetvapaa-aikatalon kuplahallissa, niin silti pelattiin nousijoille hienokausi. Sarjassa tuli 2 sija, ja pääsimme nousikarsintoihin.Tamperelainen PP-70 oli vahvempi kaksiosaisessa karsinnassa niintampereella kuin joensuussakin ja nousi. Kirjailijakaveri Antti Kemmopaukutti niille häkkejä. Kaudesta jäi silti hyvä maku vaikkei noustu.Seuraavana vuonna Jarmo Korhonen tuli JiiPee - luotsiksi. Oma rooli javastuu kasvoivat ja maalejakin syntyi. Lopulta JiiPee viimeisenäkautenaan rakensi ehkäpä joka kummallisen italialaislegioonan, jaRatanat oli tullut kilpailemaan samalle sarjatasolle. Lopulta Hyvärinenruorissaan se pärjäsi sarjassa meitä paremmin. Rantsikan nurmellahelteessä taisi olla jopa tuhat katsojaa, kun Korhosen Aku puskilisäajalla Ratanat kulmasta derbyvoittoon.

JiiPee jaRatanat yhdistyivät, ja syntyi JIPPO. Pekka Kemppainen valmensi, muttaJari Hyvärinen korvasi kesken kauden. Vaikean alkukauden jälkeenpetrattiin loppua kohden. Seuraavan kauden alku oli vaikea, oltiinputoamiskurimuksessa. Jouni Lehtimäki otti loppukaudestavalmennusvastuun, ja säilyttiin täpärästi. Seuraavana vuonna KorhosenJarmo tuli ohjaksiin, ja päästiin nousukarsintoihin. Minulle tulisyksyllä nielupaise ja korkea kuume joka vei hoitoon. Makasin syksylläsairaalassa, enkä päässyt karsintoihin mukaan. Atlantis nousirankkikisan jälkeen.

Oma motivaatio kakkosen peleihin alkoijo hiipua, koska "Jamo" on aina ollu aika sitoutumista vaativavalmentaja (missä ei sinänsä ole vikaa), mutta koska kakkosessakorvaukset pelaamisesta siihen nähden mitä aikaa vei olivat surkeita(ainakin minulla), niin päätin mennä JoPS:in mukaan pelaamaan kolmosta.Kolme kautta meni JoPS:issa jonkinasteisessa transsissa, maaleja paukkuikuin liukuhihnalta, peli-ilo ja taistelumieliala palasivat.

Noidenkausien jälkeen lähdin Orivedelle sanataideopintoihin, ja LinervonJarkko houkutteli kelpo sopimuksella Riverballliin. Itselläni oli tunne,että kaipasin uusia haasteita, ja että riverin nippu on laadukas, jotentartuin syöttiin. Kauden alku oli itseltä hakemista. Pallotuntuma olikateissa, koska en ollut koululta päässyt osallistumaanjoukkuetreeneihin. Olin kuitenkin ihan hyvässä kunnossa (raipeksi huom),koska tein kaikki Santaharjun lenkkiohjelmat tunnollisesti. Kausi menilopulta hyvin, sarjan voitto tuli. Mutta nousukarsinnoissa reiteninapsahti heti ensimmäisessä pelissä joutsenossa, enkä ollutloppupeleissä mukana. Lopulta sitten dramaattisten vaiheiden jälkeenemme nousseet. Seuraavana vuonna vahinko korjattiin ja nousu tuli.Meillä oli Reposen Jasu, Määttäsen Mikko, ja velipoika Jussikinlaulatteli verkkoja.

Oma elämäntilanne oli sellainen, ettätalvella silloinen tyttöystävä tuli raskaaksi. Halusin olla pojan äidintukena raskauden ajan, joten en enää lähtenyt Riverballin mukaan.Tiesin, että kakkosen pelimatkat ovat pidemmät ja sitoutumisen aste eritasoa. Palasin JoPS:iin, jota valmensi Juha Maaranen. Kausi olikaksijakoinen, alkukaudesta johdimme sarjaa, mutta sitten notkahti.Taisimme sijoittua seitsemänneksi. Otso - poika syntyi 10.8.2010.Seuraavana päivänä Lehmossa tein maalin meidän 2-4 voitossa.

Pienenlapsen mukana muutimme ensin Ilomantsin Tyrjänsaareen, sieltäTuupovaaraan, jonka kautta Paukkajalle Enoon (jossa on muuten suomentoiseksi suurin kuusi, se on jyhkeä). Futis jäi toviksi, kirjoittelinrunokirjaa kustantajalle ja elin lapsiarkea. Lopulta pitkä tie toitakaisin joensuuhun, ja loppukesänä 2013 Lehikoisen Niko houkutteliveilä JoPS 3 :een pelaamaan vitosta. Pelasin siellä muutaman pelin, jakävin JoPS 2:n mukana myös yhden matsin. Kun edustuksella olipelaajapula, kävin vielä sielläkin pelaamassa. Lopulta paikat eivätkestäneet.

Uran jälkeen olen opettanut lapsillesanataidetta Sanaratas ry:ssä ja olen kirjailijayhdistys Ukri ry:njohtokunnassa. Teen Karjalan Heiliin ja Karjalaiselle urheilujuttujaavustavana. Juuri ennen joulua minulta ilmestyi runolevy Sumuisen joenmusta lumme. Niitä voi ostaa minulta hintaan 10 e kpl, se on kertomusyksinäisyydestä eron jälkeen. Pelaajana olin kai jonkinasteinenindividualisti, en aina juuri ohjeita kuunnellut, annoin vain mennä.Toisaalta oli kuitenkin loppuun asti joukkuepelaaja siinä mielessä, ettäolin aina tyytyväinen jos joukkue voitti. Jos tekee hattutempun jatulee turpaan 3-4 niin ei se joukkuetta lämmitä. Toivotan onneajoensuulaiselle futikselle. Lopuksi vielä kiitokset kaikillepelikavereille ja taustajoukoille. Kentän laidoilla nähdään!

Raipe


"faktat"

Liiga MYPA 2 ottelua, 0 m

Ykkönen Kultsu 2 ottelua, 0 m

Kakkonen (otteluita 75, maaleja 32)

Kolmonen JoPS kausien maalit: 22+30+20+14

Riverball 10+15

JoPT 5

JiiPee 7

yht maaleja 123

Otteluita ehkä 115